Perniössä olin, tuntui tosi mukavalta mennä. Seisoin hiljaa tätini ja isoisäni haudalla, ajattelin, miten vaikeaa minun oli siinä uurnanlaskussa ajatella, että mun tätini ei koskaan tule takaisin. Vaikka mä olen toivonut sitä aika monta kertaa näiden vuosien aikana. Olin ihmeissäni, että olin ihan väsyksissä tullessani Perniöstä takaisin Saloon, kuitenkin jaksoin kiepata itseni kerran Pahkavuoreen ja kaksi kertaa Ollikkalaan. Tossa perjantain aikana mun pitää kysellä Mikolta, minkälaisena hän haluaa nähdä minut lomansa jälkeen. Siitä mä tiedän, olenko hyvä sellaisena kuin olen nyt vai pitääkö mun muuttua. Sen näkee!